KRANIOSAKRAALITERAPIA
Kraniosakraaliterapian (Craniosacral Therapy, CST), tuttavallisemmin kranio, nimi tulee sanoista cranium (kallo) ja sacrum (ristiluu). Kraniosakraalirytmi johtuu aivo-selkäydinnesteen eli likvorin paineessa tapahtuvista muutoksista. Likvor kulkee juuri kallon ja ristiluun välillä, joten tästä johtuu nimitys kraniosakraali. Hoidon aikana havainnoin hyvin kevyin ja lempein käsitekniikoin tuota aivo-selkäydinnesteen kierrosta syntyvää lähes huomaamatonta pulssimaista rytmiä ja tätä kautta pääsen vapauttamaan kehoon kertyneitä jännitteitä sekä epätasapainoa. Kraniosakraalijärjestelmä koostuu likvorin lisäksi aivoista, kalvoista eli faskioista, lihaksista, luista ja rauhasista. Siihen luetaan myös hermostomme. Tästä syystä kranio on kehoterapiana hyvin kokonaisvaltainen hoitomuoto. Jokaisen meidän kehoon syntyy erilaisia fyysisiä ja henkisiä kolhuja elämämme aikana. Joskus ne ovat seurausta akuutista tapahtumasta, mutta ne voivat olla myös pitkältä ajalta kehoomme kertyneitä tukoksia. Kraniosakraalijärjestelmän kautta autan kehoasi saavuttamaan jälleen tasapainon ja tukemaan sen omaa itsekorjautumismekanismia.
Kraniosakraaliterapia juontaa juurensa tuhansien vuosien taakse itämaihin, jolloin tunnettiin ns. ”bonesettereitä” eli luuseppiä, mutta sen moderni historia alkaa kuitenkin 1800-luvun loppupuolelta, jolloin upseeri ja lääkäri Andrew T. Still perusti hoidon nimeltä osteopatia. Hänen oppilaansa William G. Sutherlandia voidaan pitää kraniosakraalisen osteopatian keksijänä. Hän ”löysi” kraniosakraalirytmin, joka on samalla tavalla fysiologinen rytmi kuin sydämen rytmi tai hengitys. 1970-luvulla kirurgi ja tutkija John E. Upledger kehitti kraniosakraaliterapiasta standardisoidun kehoterapiamuodon, jota opetetaan tänäkin päivänä.